2014

Koska oman naamansa kuvaamiseen ei luonnollisestikaan riitä pelkästään puhelin ja järkkäri, on kulunutta vuotta tullut tallennettua myös photo boothin syövereihin. Nyt uuden vuoden kunniaksi päätin sitten tehdä tämmöisen selfievideon parhaista paloista, koska yli sadan kuvan giffi tuntui aavistuksen liian kunnianhimoiselta. 2014 on ollut ihan hyvä vuosi, ainakin parempi kuin 2013. Vielä on tulevaisuudenhommat vähän hakusessa, mutta toisaalta olisi kai tylsää jos tässä vaiheessa ois ihan selvät sävelet. 2015 tuntuu hyvältä. Vitonen on mun onnennumero.

Pahoittelut ettei videossa oo mitään hupaisaa taustamusiikkia, siihen mun jaksaminen/kyvykkyys ei nyt riittänyt. Voitte kuvitella siihen jonkun hubailubiisin tai vaikka hyväräillä omaa lempparia.

toisinaan tylsistyn

Tylsistyminen alkaa käymään mun lompakolle aika kalliiksi. Päädyin viime viikolla eräänä iltana selailemaan asoksen sivuja, paremman tekemisen puutteessa. Hetki eteenpäin ja huomasin näpytteleväni paypal-tunnuksiani ylös ja painavani enteriä. Hups. Ajattelin vissiin, että näin hullun värisen paidan on pakko piristää tätä ankeaa syksyä.

Avattuani paketin pari päivää sitten säikähdin aluksi vähän, paidan pinkit langat hyppäävät läheltä katsoessa nimittäin aika hurjasti silmille. Onneksi kauempaa katsottuna tuo häiritsevä osio sulautuu juuri mukavan sorbettiseksi sävyksi, ihan kuin asoksen tuotekuva lupasikin.

Kattokaa vaikka!

Eikä tylsistely tietenkään päättynyt yhteen iltaan, vaan seuraavana päivänä huomasin eksyneeni topshopin sivuille. Ja kas näin:

Yhtäkkiä tajusin, ettei mun vaatekaappi ole mitään ilman karvapintaista leopardihametta. Ja koska kaikki muut koot omaani lukuunottamatta oli myyty loppuun, niin täähän oli selvä kohtalon merkki. Niinpä niin. Sitä paitsi, onhan tää ihan superihana, älkää käsittäkö väärin! Yllätin vaan vähän itsenikin nettishoppailemalla vaatteita näin spontaanisti kahtena päivänä putkeen, aiemmin tätä on tapahtunut vain ebayn puolella ja superhalpojen korealaisten kosmetiikkatuotteiden kanssa.

Uudet jutut toki ilahduttaa tylsyyden keskellä hetken, mutta ehkä mun tulisi keksiä jotain vähän halvempia ja muutenkin fiksumpia keinoja pitämään syysmöllääntymistä loitolla.

En nyt oikein pysy tän kirjottamisen kanssa raitella, lähinnä siis tulin näyttää et kattokaa mua mun uudessa paidassa. Nyt meen päikkäreille ennen yövuoroon lähtöä, adios ja upeeta viikonloppuu!

lakua ja hattaraa

Näissä vaatteissa hytisin tänään bussipysäkillä. Säästä lienee ihan turha jauhaa, mutta mietinpähän vaan, että miten on mahdollista selvitä niistä -10 asteen pakkasista, kun jo +2 ja navakka tuuli tuntuu ihan ylitsepääsemättömän kamalalle? Hyhhyh. No, loppupäivän aion pyhittää kouluhommille joten eipä tule varmaan enää tänään sisältä poistuttua.

Tykkään tästä Zaran vekkihameesta ihan sikana, sen pituus tuo vähän vaihtelua mun ainaisten minihameiden rinnalle. Parhaitenhan tämä(kin) hame toki toimii paljaiden säärien kaverina, mutta olosuhteiden pakosta kelpuutin sukkahousutkin.

Oon ollut pitkään maailman laiskin korvakorujen käyttäjä. Pienen etsiskelyn jälkeen bongasin kuitenkin etsystä täydelliset jokapäivän korvikset jotka ovat juuri sopivan simppelit, olematta kuitenkaan tylsät. Vasenta korvaani koristaa nykyisin pieni kultainen tähti ja oikeasta löytyy kuunsirppi.

lauantailta

Tällä viikolla koittaa ensimmäinen ja ainut vapaa viikonloppu tässä kuussa, aika haipakkaa on siis pitänyt viime aikoina. Mulla onkin jo Onnibusliput valmiina ja torstaina koulun jälkeen suuntaan kohti Jyväskylää pitkästä aikaa. Ihanaa, en malta oottaa!

Viime viikonloppukin kului pitkälti töissä, mutta lauantaina ehdin räpsäistä pari kuvaa asusta ennen kuin säntäsin konttiaukiolle Alisan järkkäämiin Mimmit-bileisiin. Tuntuu että oon elänyt tässä kukallisessa kollarissa viime aikoina, siitä on tainnut muodostua jonkinlainen turvavaate jonka heitän päälle aina kun en jaksa hirveästi miettiä asua. Pitäis varmaan lähteä joku päivä syyspaitaostoksille, tarviin selvästi lisää hyviä pitkähihaisia!

Janita 2.0

Hei vaan vanha kuoma, pitkästä aikaa.

Ja kukas se tämmöinen tummatukkainen neitokainen on, joka luulee noin vain voivansa palata asiaan monien kuukausien hiljaiselon jälkeen, kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan? No minähän se kuulkaa vaan. Ajattelin nyt aloittaa vaikkapa kertomalla, että kyllästyin viimein siihen epämääräisen väriseen hiuksistooni ja kävin kampaajalla, ensi kertaa seitsemään vuoteen. Mutta senhän te toki jo näistä kuvista varmaan osasittekin päätellä. Tuli siis syksy ja paluu tummempiin hiuksiin, enkä ole hetkeäkään kyllä katunut.

Kesä kului pitkälti töissä ja jokaisen mahdollisuuden tullen auringosta nauttien, ensi kertaa sitten aussivuosien sain itselleni rusketuksenkin. Nyt se on tosin hiipumaan päin ja kesän ajaksi unohtamani blogit alkavat taas varovaisesti kiinnostaa. Kaikki kuvat kesältä ovat joko puhelimen muistissa tai filmillä, järkkäriä en jaksanut kantaa mukanani lainkaan. Se oli oikeastaan aika vapauttavaa. Nyt on kuitenkin alkanut taas tuntua siltä, että jakaisin mielelläni elämääni muuallakin kuin instagrammissa, joten täällä ollaan, jos mut vielä huolitte.

Yksi vinkki mulla on antaa; Pirkan hattaran makuiset viinirypäleet. Aivan sairaan hyviä ja todella maistuvat ensipuraisulla ihan hattaralle.

Ei mulla muuta tällä erää, mutta entäs te? Mitä kuuluu? Mikä oli kesän paras juttu?

p.s. Näyttääkö nää kuvat kauheen vihreiltä teidän näytöillä?