mämmiämmiä

Morjenttes vaan kamut! Vappu koputtelee jo ovella, joten aattelin et nyt olis korkea aika kertoa mun pääsiäisestä, jos niin meinasin tehdä.

Pyhiksi matkasin Jyväskylään, kuinkas muutenkaan. Äiti oli pistänyt kodin pääsiäiskuntoon ja aika hurahti nätisti syömällä, syömällä ja syömällä.

Pakkasin mukaan neljä mekkoa joista kaksi oli tipunkeltaisia, tässä niistä toinen. Miten ihmeessä mun vaatekaapista löytyy jopa kaksi tipunkeltaista mekkoa on kyllä mysteeri, keltaista kun tunnun käyttävän tasan kerran vuodessa.

Joku kävi munimassa mun tyynyn alle unelmieni pääsiäismunan! Niin kaihoisasti oon tota jo vuosien ajan kaupassa tuijotellut, mutten raaskinut ostaa.

Munien yllätysten taso on mun mielestä laskenut vuosi vuodelta, mutta nää oli kyllä aika söpöt. Samettipuput löytyivät ihan tavallisen kokoisesta kinderistä ja ne sai halaamaan toisiaan, söpööö! Pupuista puheenollen, mun takapihalla on alkanut hengailemaan ihan hervottoman kokoinen rusakko. Oon nähnyt sen siellä jo monena iltana ja luulen että meistä tulee kaverit. Alisa risti sen Mikael-kaniksi. Mikael-kani on ihan hyvä tyyppi, eikä tunnu säikkyvän ihmisiä.

Tässä toinen mukana olleista mekoista. Oli muuten super fiksua hyppiä noilla koroilla trampoliinilla, nilkka au auu.

Yksi yö vietettiin mökillä seesteisissä maisemissa. Käytiin myös katsomassa kun kyläläiset sytytti kokkoa, mutta kun se ei syttynyt, niin mentiin takaisin mökille paistamaan makkaraa. Ilta meni yatzyn, viinin ja höpöttelyn merkeissä. En oo varmaan kertonut, mutta mun äiti on ihan hullu yatzyn suhteen. Meidän perheessä ei tunneta muita matkapelejä, joten aina jos lähdetään jonnekin tai on tylsä koti-ilta tai oikeestaan ihan millon vaan, voi olla varma että äitillä on nopat takataskussa. Nyt aletaan tosin olemaan siinä pisteessä, että kaikki muut on saaneet yatzysta tarpeekseen, voi äiti parka.

Poikkesin myös iskän luona katsomassa niiden uutta kissaa, mutta sillä reissulla en kantanut mukana kameraa, koska tahdon säästää teidät kateudelta ja mielipahalta, joka syntyy liian söpöjen kissojen esittelystä. Sen sijaan saatte tän mun hyppykuvan, josta mustavalkoisuus teki tosi taiteellisen eikä idioottimaisuus enää ollenkaan pääse läpi.

Oli hurjan kivaa viettää pääsiäistä perheen kanssa, mutta on kotonakin ihan kivaa, varsinkin kun tämmöset hölmöläiset on pitämässä mulle seuraa. Hieno kissa, hienosti aina siellä missä ei pitäisi.

Mainokset

mutta missä on noidat?

Tajusinpa juuri, ettei musta ole hetkeen kuulunut mitään täällä blogin puolella, joten aattelin poiketa kertomaan vähän kuulumisia.

Mulla on uudet supermageet valkoiset kengät. Ne mun vanhat kangaspäällysteiset ”valkoiset” popot alkaa olla jo aika roskiskamaa, joten uusia oon yrittänyt vilkuilla aina ohimennen kaupungilla. Miksi valkoisia kangaskenkiä edes tehdään? Millä järjellä? Onnekseni tulin löytäneeksi nämä nahkaiset versiot Vagabondilta, joihin ei tule tahroja pelkästä ajatuksen voimasta.

Eilisen asua, kun kävin Night Visionsissa kurkkaamassa Locken. On tullut muuten käytyä oikein ekstramäärä leffassa viime aikoina, kuukauden ajan vissiin joka viikko? Herranjestas. Viimeisimpinä Tuuli nousee, American Hustle ja The Grand Budapest Hotel.

Tässä aamiaispannareita, joita paistelin pari viikkoa sitten Jyväskylässä. Oli muuten hyviä.

Mulla ei oo tässä jaksossa keskiviikkoisin ollenkaan tunteja ja on kyllä aika ihanaa viettää vapaapäivää keskellä viikkoa. Viime keskiviikkona pyörähdettiin talvipuutarhassa ja mulla oli jalassa kukkapöksyt, totta kai.

Viikko sitten äiti oli täällä viikonloppukylässä ja päätin vihdoin testata joululahjaksi saamaani muffinssirautaa. Olin kyllä aika häkeltynyt, miten hyvin toi oikeasti paistoi muffinssit tasaisesti, huhhu! Nyt ei muuta kun testailemaan uusia reseptejä!

Oli kyllä muutenkin melkoinen herkutteluviikonloppu, tässä jätskiä fazerilla.

Eräänä päivänä mulla oli mitä mahtavin Hermione-tukka! Olispa aina.

Tää oli mun mielestä tosi hauska kuva. Väinö tiputti häntänsä.

Mua harmittaa vähän tää blogin tilanne, kun tuntuu ettei mulla oo koskaan mitään materiaalia, mitä jakaa tänne ja siksi postaustahti on harventunut lähes olemattomiin. Syytän tästä mun ikivanhaa järkkäriä, jolla ei vaan ole kovin kiva kuvata enää. Syytän myös itseäni, koska en osaa suunnitella mitään mielenkiintoisia postauksia. SIISPÄ; jos sulla olisi mulle jotain ehdotuksia, mitä tahtoisit täällä nähdä, niin otan ne kyllä avosylin vastaan! Jee! Kohti kiintoisampaa kevättä!

P.s. Eikö lapset enää käy virpomassa? Vähän oottelin saavani hienoja vitsoja tänään pikkunoidilta kun niitä tässä talossa kuitenkin muutamia asuu, mutta eipä ole kukaan tullut pimpottelemaan ovikelloa, höh!

piparihommia

Huristelin eilen aamubussilla Jyväskylään. Melkein myöhästyin, mutta pistin juoksuksi, eli en sitten kuitenkaan. Yritin jatkaa unia bussissa, mutta ne keskeytyivät parin keski-ikäisen naisen toimesta, joilla oli kova joulukiireen fiilistely menossa. Kiire sitä, kiire tätä. Stressaa, stressaa, joulustressi. Mä en kai vaan oo oikein koskaan päässyt sisälle siihen, että miksi joulusta pitäisi ahdistua niin kovasti.

Päästyäni perille katsottiin Toukon kanssa Elf ja leivottiin piparkakkutalo. Tehtiin siihen oikein ikkunat ja kaikki. Stressistä ei ollut tietoakaan.

p.s. Vielä ehtii osallistua alla olevaan Netflix arvontaan! Jes! Jes! Jee!

parasta kesässä on kaikki

Heissulivei! Tässäpä muutamia muistoja puhelimen kätköistä:

Juhannukselta ei tallentunut kameran muistikortille ainuttakaan kuvaa, mutta hiuksista nappasin puhelimella pari hassua. Kerrankin jaksoin tehdä niille jotain. Täytyisi harrastaa useamminkin lettikampauksia, kukilla tai ilman!

Kävin joku päivä Alisalla herkuttelemassa vegaanisilla kuppikakuilla, oli kuulkaas ihan himputin hyviä!

Oon maailman huonoin korvisten käyttäjä, mutta perjantaina en osannut vastustaa kiusausta ja tämmöinen pari lähti mukaan hennesiltä. Täytynee siis harjoitella!

Eilisen darrapäivän herkuttelua, mitä muutakaan, kuin vohveleita?

Auringonlasku viimeviikkoiselta uimareissulta. Tai no, kahlailua se lähinnä taisi olla. Perhanan meri, miksi niin kylmä!

Pari kuvaa edelliseltä Jyväskylän reissulta, kirkkopuistoilua Jutan kanssa.

Ja terveelliset eväät samaiselta päivältä.

everyday i’m wafflin’

Vohveleissa, kissoissa ja vaaleanpunaisista illoissa, niistä on onnen avaimet. Hyvä fiilinki, parempi kun hetkeen. Jee jee jee. Tänään starttasi myös seitsemänpäiväinen työviikko ja sehän on kuulkaa kiva vaan sekin. Lisää rahaa matkakassaan.

tuliaisia

Kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, sunnuntaina mun äiti ja isäpuoli palasivat Ausseista. Matkalaukut tuliaisia väärällään, mitenkäs muutenkaan. Ja voi miten ihania tuliaisia sainkaan, ei harmittanut enää läheskään yhtä paljon, etten päässyt itse mukaan reissuun. Kattokaa nyt tätäkin mekkoa, kuin tehty kesäisiä piknikkisessareita varten. Oi kesä.

Sain ilokseni myös toivomani Frankiet. Maaliman ihanin lehti, oli taas todettava.

Parasta on huomata, miten hyvin mut tunnetaan. On nimittäin sen verran meikäläisen näköisiä vaatteita. Onneksi myös kokoisia.

Tämmöinenkin vaalea kauluksellinen ja osaksi pitsinen paitatsydeemi.

Mekko numero kaksi, hyvin nätti ja kivan klassinen.

Ja herkkuja. Uskokaa mua kun sanon, että toi on maailman parasta hedelmälakua. Ikäväkseni sain kuulla, että sen valmistaja on laittanut pillit pussiin noin vuosi sitten, joten nää tulee mitä luultavimmin olemaan viimeiset maailmanparhaathedelmälakut IKINÄ. Koska olin niitä kuitenkin tuliaisiksi toivonut, metsästivät äiti ja Kari mulle lakuja oikein roiman satsin (kuvasta puuttuu mansikkalakupussi ja yksi avattu omppulakupussi). Vaalin jokaista suupalaa. Lisäksi totta kai TimTameja ja parasta bbq-soossia.

Mut yllätettiin myös täydellisen minttuisella iPad-kotelolla.

Sekä toisella kauluksellisella paidalla. Tää on tosi ihana myös.

Niin ihana, että päätyi tänään meikäläisen päälle.

Tämä älyttömän söpö ensiapulaatikko puolestaan ei ole tuliainen, vaan synttärilahja Timolta ja Lauralta, mutta laitetaan nyt kaikki uudet söpöt ja ihanat jutut samaan postauskeen!

Ihanaa! Söpöö! Upeeta! Mahtavaa! Sanoinko jo tarpeeks monta kertaa? Oon onnentyttö!

paita ja pannari

Löysin kaapin perältä Strokesin bändipaidan ajalta yläaste. Ajattelinpa sitten saksia sen jälleen käyttökelpoiseksi, en voi nimittäin sietää semmoisia tyypillisiä kireitä t-paidan kaula-aukkoja taikka telttahihoja. Olkoon se siis hyvä näin.

Tänään on Runebergin päivä, mutta torttujen sijaan päätin herkutella pitkästä aikaa pannarilla. No, se se vasta olikin melkoinen katastrofi. Lähdin hakemaan lähikaupasta maitoa ja kun palasin kotiin, Väinö livahti tietysti rappukäytävään. Lähdinpä siis juoksemaan kissan perässä rappuja alas, maitopurkki kainalossa. Pohjakerroksessa tavoitin katin ja kannoin takaisin kotiovelle, samassa kainalossa maitopurkin kanssa. Saatuani oven auki Väinö päättää kerätä kaiken ponnistuvoimansa ja sylistä pois syöksyessään potkaisee nätit reiät maitopurkin kylkeen. Hetken aikaa siinä sitten seistä törötin typertyneenä käytävässä, yltä päältä maidossa. Onneksi tajusin lopulta tukkia reiät sormillani ja maitoa riitti juuri sopivasti pannukakun tekoon. Pannukakun, joka uunista tullessaan oli samaan aikaan sekä raaka, että sitkeä. Piru vieköön! No, kyllähän se hillon kanssa alas menee, mutta olis tää juttu voinu paremminkin sujua.