Morjenttes vaan kamut! Vappu koputtelee jo ovella, joten aattelin et nyt olis korkea aika kertoa mun pääsiäisestä, jos niin meinasin tehdä.
Pyhiksi matkasin Jyväskylään, kuinkas muutenkaan. Äiti oli pistänyt kodin pääsiäiskuntoon ja aika hurahti nätisti syömällä, syömällä ja syömällä.
Pakkasin mukaan neljä mekkoa joista kaksi oli tipunkeltaisia, tässä niistä toinen. Miten ihmeessä mun vaatekaapista löytyy jopa kaksi tipunkeltaista mekkoa on kyllä mysteeri, keltaista kun tunnun käyttävän tasan kerran vuodessa.
Joku kävi munimassa mun tyynyn alle unelmieni pääsiäismunan! Niin kaihoisasti oon tota jo vuosien ajan kaupassa tuijotellut, mutten raaskinut ostaa.
Munien yllätysten taso on mun mielestä laskenut vuosi vuodelta, mutta nää oli kyllä aika söpöt. Samettipuput löytyivät ihan tavallisen kokoisesta kinderistä ja ne sai halaamaan toisiaan, söpööö! Pupuista puheenollen, mun takapihalla on alkanut hengailemaan ihan hervottoman kokoinen rusakko. Oon nähnyt sen siellä jo monena iltana ja luulen että meistä tulee kaverit. Alisa risti sen Mikael-kaniksi. Mikael-kani on ihan hyvä tyyppi, eikä tunnu säikkyvän ihmisiä.
Tässä toinen mukana olleista mekoista. Oli muuten super fiksua hyppiä noilla koroilla trampoliinilla, nilkka au auu.
Yksi yö vietettiin mökillä seesteisissä maisemissa. Käytiin myös katsomassa kun kyläläiset sytytti kokkoa, mutta kun se ei syttynyt, niin mentiin takaisin mökille paistamaan makkaraa. Ilta meni yatzyn, viinin ja höpöttelyn merkeissä. En oo varmaan kertonut, mutta mun äiti on ihan hullu yatzyn suhteen. Meidän perheessä ei tunneta muita matkapelejä, joten aina jos lähdetään jonnekin tai on tylsä koti-ilta tai oikeestaan ihan millon vaan, voi olla varma että äitillä on nopat takataskussa. Nyt aletaan tosin olemaan siinä pisteessä, että kaikki muut on saaneet yatzysta tarpeekseen, voi äiti parka.
Poikkesin myös iskän luona katsomassa niiden uutta kissaa, mutta sillä reissulla en kantanut mukana kameraa, koska tahdon säästää teidät kateudelta ja mielipahalta, joka syntyy liian söpöjen kissojen esittelystä. Sen sijaan saatte tän mun hyppykuvan, josta mustavalkoisuus teki tosi taiteellisen eikä idioottimaisuus enää ollenkaan pääse läpi.
Oli hurjan kivaa viettää pääsiäistä perheen kanssa, mutta on kotonakin ihan kivaa, varsinkin kun tämmöset hölmöläiset on pitämässä mulle seuraa. Hieno kissa, hienosti aina siellä missä ei pitäisi.