Musta on kuulkaas ihan vitsin ihanaa, kun on tämmöinen paikka minne voin aina välillä tulla höpöttelemään hiuksista mielin määrin ja sen sijaan, että saisin osakseni pelkkää silmien pyörittelyä, multa kysytään, josko voisin kertoa vielä vähän lisää. Kiitos siitä. Ja kerronhan minä.
Vuosi sitten kirjoittamani hiuspostaus oli yksi viime vuoden luetuimpia postauksia, joten ajattelin nyt vähän päivittää tänne tilannetta niin mun hiustenhoitorutiineiden kuin kasvatuksenkin osalta.

Tällä hetkellä mulla on käytössä tämmöinen simppeli, mutta toimivaksi todettu paketti. Hiukset pesen edelleen CWC-tekniikalla, eli siis; XZ:n kosteuttavaa hoitsikkaa latvojen suojaksi > Cutrinin shampoo tyveen > huuhtelu ja uusi satsi hoitsikkaa pituuksiin vähän pidemmäksi aikaa vaikuttamaan.
Uutena tulokkaana olen lisännyt rutiineihini etikkahuuhtelun pesun päätteeksi. Sekoitan siis kannussa kylmään veteen lorauksen valkoviinietikkaa, jonka kaadan päähäni suihkun päätteeksi. Jos etikan tuoksu jotakuta ällöttää, voi hiukset huuhdella kylmällä vedellä vielä tämän jälkeen, mutta mua itseäni se ei häiritse. Etikkahuuhtelun tarkoitus on tasapainottaa hiusten ja päänahan ph-arvoa ja sulkea hiussuomuja. Itse olen ainakin huomannut selvän eron hiusten pehmeydessä ja kiillossa etikkahuuhteluiden aloittamisen myötä.

Pesun jälkeen jatkan samaa kaavaa kuin aiemminkin, hiukset saavat siis kuivua rauhassa, en edelleenkään edes omista fööniä. Hiusten kuivuttua minua palvelee edelleen uskollinen Tangle Teezer, enkä ihan oikeasti tiedä mihin joutuisin ilman sitä. Yhtenä viikonloppuna Jyväskylässä vieraillessani olin unohtanut harjan Helsinkiin ja voi kamala sitä hiusten selvittämistä tavallisella harjalla, yhtä tuskaa! En ymmärrä miten sitä on ennen selvinnyt ilman.

Oma maantienharmaani näyttää näin talvella luonnonvalossa hyvinkin tummalta, ainakin jos vertaa kesän vaalentamiin latvoihin. Ihme kyllä värieroa ei kuitenkaan juurikaan huomaa hiusten ollessa tavallisesti auki.
Blogin tilastojen mukaan moni on löytänyt tänne tiensä hakusanoilla kookosöljy hiuksissa. Tällä hetkellä en kuitenkaan käytä hiuksissani jätettävänä hoitoaineena öljyjä. Olen huomannut, että kookosöljy toimii jätettävänä hiuksissa paremmin kesä- kuin talvikuukausina. Sen sijaan hoitonaamiossa se toimii näin talvellakin oikein mainiosti.

Ja lopuksi vielä varsinainen kasvatuskuva. Sen olen huomannut, että mitä pidemmäksi hiukset venyvät, sitä vähemmän ne enää jaksavat mennä luonnostaan laineille. Vähän sääli, mutta onneksi yönutturani hoitaa sen puolen joka tapauksessa.
Latvojen kuntoon olen hyvinkin tyytyväinen, ottaen huomioon, että ne ovat aiemmin altistuneet vaalentamiselle, enkä ole tainnut vuoden sisällä leikkauttaa niitä kuin pari kertaa, yhteensä ehkä kahden tai kolmen sentin verran. Lienee kaikesta varomisesta ja hellävaraisesta kohtelusta ollut siis jotain hyötyä.
Eipä ole muuten enää kamalan pitkä matka tavoitepituuteen, vyötärölle. Toivottavasti voisin jo kesällä hihkua hiusteni olevan vihdoin tarpeeksi pitkät. Vaikka eihän ne tavoitteet pelkkään kasvatukseen lopu, seuraava etappi onkin pitää latvat hyväkuntoisina ja päästä eroon värjätyistä osioista. Että kyllä tässä tekemistä riittää.