the bigger the better

Koolla on väliä, ainakin mitä tulee hiuksiin. Etenkin viime aikoina oon huomannut kuolaavani toinen toistaan kiharampien kuontaloiden perään ja tympääntyneenä tuijotellut peilistä omaa, ennen edes vähän laineikasta, mutta nykyisin lähes täysin suoraksi kuivuvaan tukkaani. Oli aika ottaa järeämmät aseet käyttöön.

Foliokiharat nimittäin! Ja vappu sattui kohdalle kuin tilauksesta, jos lopputulos olisi ihan pelle, menisi kaikki juhlapyhän piikkiin. Läpällä ja kännissä, kuten Alisa sanoisi. Viimeksi oon tehnyt itselleni foliokiharat joskus yläasteella paljon lyhyempään tukkaan ja siitä tuli muistaakseni aika kamala kypärä, joten vähän pisti jännittämään, kun illalla kävin nukkumaan foliopatukat päässä, tietäen ettei aamulla olisi aikaa käydä hätäsuihkussa ennen koulua.

Mutta ta-daa! Mikä ihana kiharapilvi mua aamulla odottikaan, kun kiireellä räpläsin tukkaa auki! Jos multa kysytään, niin ihan super!
Koulussa kukaan ei meinannut tunnistaa ensimmäisellä vilkaisulla, hahaa. Hyvä valeasu siis myös!!

Ostin koulusta päästyäni kesän ekat mansikat. Kirpeitä, mutta just sopivasti. Kotimaisissa mansikoissa ällöttää semmoset lässääntyneet löllykät mitä löytyy aina rasian pohjalta.

Sori kauhee kuvaryöppy, mutta oon liian haltioissani tästä hattarapäästä!

Ootteko te kiharapehkojen ystäviä? Jees? Nou?

Mainokset

kun Koreasta paketin sain

BB-voiteet on kiinnostaneet mua kovasti siitä lähtien, kun Garnier putkautti omansa markkinoille viime vuonna. Voide oli itseni kaltaiselle haamunaamalle kuitenkin sen verran tummaa, että sai jäädä suosiolla kauppaan. Muutenkin näitä länkkäriversioita enemmän kutkuttelivat ne ihan oikeat korealaiset BB:t, kyllähän sävyttäviä päivävoiteita on ennenkin nähty. Ja niinpä hetken BB-arvosteluja lueskeltuani ja saatuani pankkitilini toimimaan paypalin kautta, lähdin metsästämään sitä oikeaa ebayn ihmeellisestä maailmasta.

Ja sieltä se tänään saapui, paljon kehuttu Dr. Jart Silver Label Rejuvenating Blemish Base. Toimitus oli häkellyttävän nopea, tein tilauksen 7.2. ja tänään hain paketin postissa, vaikka toimitusehdoissa puhuttiin 15-25 arkipäivästä. En toki valita, ihana yllätys! Hintaa tuubille tuli vähän vajaat 20e.

Koska mulle ei tosiaan aiempaa omakohtaista kokemusta ole BB-voiteista, en voi oikein verrata tätä mihinkään. Mutta ai jukranpujut että tämä tuntuu ihanalle iholla, tai siis, ei tunnu miltään. Mulla on viime aikoina muutenkin alkanut jotenkin tökkiä meikkaaminen ja meikkivoide on viimeistään iltaan mennessä näyttänyt kamalalle, joten tämmöinen meikitön ja raikas fiilis naamalla on erittäin tervetullutta. Voide ei myöskään haise miltään, eikä sävyn kanssa ollut mitään ongelmia, sulautuu naamatauluun sen verran kivuttomasti.

Pahimpia aknearpia Dr. Jart ei yhdellä kerroksella jaksa peittää, mutta ei kyllä mikään kokeilemani meikkivoidekaan. En muutenkaan oikein jaksa stressata noiden arpien perään, pienempi paha ne nyt kuitenkin on, kuin tulehtuneet finnit. Aina voi sitä paitsi toivoa, että voiteen sisältämä arbutin vaalentaisi arpia ihan pysyvästi.

Näillä näkymin sanoisin, että Dr. Jartin BB voittaa viime aikoina käyttämäni meikkivoiteet mennen tullen palatessa. Ehdotonta plussaa on SPF 35. Eipähän tarvitse enää läträtä naamaa tukkivien aurinkorasvojen kanssa. Meikäläinen täällä molemmat peukut pystyssä, voin sanoa liittyneeni BB-uskovaisten lahkoon.

kurkistusta kasvatukseen

Musta on kuulkaas ihan vitsin ihanaa, kun on tämmöinen paikka minne voin aina välillä tulla höpöttelemään hiuksista mielin määrin ja sen sijaan, että saisin osakseni pelkkää silmien pyörittelyä, multa kysytään, josko voisin kertoa vielä vähän lisää. Kiitos siitä. Ja kerronhan minä.

Vuosi sitten kirjoittamani hiuspostaus oli yksi viime vuoden luetuimpia postauksia, joten ajattelin nyt vähän päivittää tänne tilannetta niin mun hiustenhoitorutiineiden kuin kasvatuksenkin osalta.

Tällä hetkellä mulla on käytössä tämmöinen simppeli, mutta toimivaksi todettu paketti. Hiukset pesen edelleen CWC-tekniikalla, eli siis; XZ:n kosteuttavaa hoitsikkaa latvojen suojaksi > Cutrinin shampoo tyveen > huuhtelu ja uusi satsi hoitsikkaa pituuksiin vähän pidemmäksi aikaa vaikuttamaan.

Uutena tulokkaana olen lisännyt rutiineihini etikkahuuhtelun pesun päätteeksi. Sekoitan siis kannussa kylmään veteen lorauksen valkoviinietikkaa, jonka kaadan päähäni suihkun päätteeksi. Jos etikan tuoksu jotakuta ällöttää, voi hiukset huuhdella kylmällä vedellä vielä tämän jälkeen, mutta mua itseäni se ei häiritse. Etikkahuuhtelun tarkoitus on tasapainottaa hiusten ja päänahan ph-arvoa ja sulkea hiussuomuja. Itse olen ainakin huomannut selvän eron hiusten pehmeydessä ja kiillossa etikkahuuhteluiden aloittamisen myötä.

Pesun jälkeen jatkan samaa kaavaa kuin aiemminkin, hiukset saavat siis kuivua rauhassa, en edelleenkään edes omista fööniä. Hiusten kuivuttua minua palvelee edelleen uskollinen Tangle Teezer, enkä ihan oikeasti tiedä mihin joutuisin ilman sitä. Yhtenä viikonloppuna Jyväskylässä vieraillessani olin unohtanut harjan Helsinkiin ja voi kamala sitä hiusten selvittämistä tavallisella harjalla, yhtä tuskaa! En ymmärrä miten sitä on ennen selvinnyt ilman.

Oma maantienharmaani näyttää näin talvella luonnonvalossa hyvinkin tummalta, ainakin jos vertaa kesän vaalentamiin latvoihin. Ihme kyllä värieroa ei kuitenkaan juurikaan huomaa hiusten ollessa tavallisesti auki.

Blogin tilastojen mukaan moni on löytänyt tänne tiensä hakusanoilla kookosöljy hiuksissa. Tällä hetkellä en kuitenkaan käytä hiuksissani jätettävänä hoitoaineena öljyjä. Olen huomannut, että kookosöljy toimii jätettävänä hiuksissa paremmin kesä- kuin talvikuukausina. Sen sijaan hoitonaamiossa se toimii näin talvellakin oikein mainiosti.

Ja lopuksi vielä varsinainen kasvatuskuva. Sen olen huomannut, että mitä pidemmäksi hiukset venyvät, sitä vähemmän ne enää jaksavat mennä luonnostaan laineille. Vähän sääli, mutta onneksi yönutturani hoitaa sen puolen joka tapauksessa.

Latvojen kuntoon olen hyvinkin tyytyväinen, ottaen huomioon, että ne ovat aiemmin altistuneet vaalentamiselle, enkä ole tainnut vuoden sisällä leikkauttaa niitä kuin pari kertaa, yhteensä ehkä kahden tai kolmen sentin verran. Lienee kaikesta varomisesta ja hellävaraisesta kohtelusta ollut siis jotain hyötyä.

Eipä ole muuten enää kamalan pitkä matka tavoitepituuteen, vyötärölle. Toivottavasti voisin jo kesällä hihkua hiusteni olevan vihdoin tarpeeksi pitkät. Vaikka eihän ne tavoitteet pelkkään kasvatukseen lopu, seuraava etappi onkin pitää latvat hyväkuntoisina ja päästä eroon värjätyistä osioista. Että kyllä tässä tekemistä riittää.

ikuisuuskysymys

Taas se mietityttää. Pitäisikö kasvattaa otsatukka pois vai uskoa, että siihen mä aina tulen palaamaan, joten turha vaiva. Auttakaa mua, tarviin ulkopuolista silmää!

Otsis vai ei? Kumpi parempi?

ihka-aito kampaus

Tylsyyksissäni päätin kokeilla, josko tätä tukkaa voisi pitää jotenkin muutenkin, kuin auki tai nutturalla. Beehive ilman tupeerausta ei nouse kovin korkeaksi, mutta ihan kivaa vaihtelua perus roikkutukkaan. Ja nopea tehdä.

Voisinpa koittaa siis toiseenkin kertaan, vai mitä tykkäätte?

ihan luomuna

Hui saatana, nyt pelottaa. Kirjoitan postausta, jonka kuvituksena käytän lähikuvia meikittömästä naamastani. Kuinka mä voin, mullahan on huono iho? Vaikkakin näissä kyseisissä kuvissa naama on omalla mittapuullani tosi hyvässä kunnossa, näkyy niissä silti tummat silmänaluset, mustapäät ja aknearvet.

Miksi ihmeessä mä koen oleelliseksi julkaista netissä itsestäni kuvia, joissa en ole edustavimmillani? Ehkä mä haluan osoittaa itselleni, että kaiken ei tarvitse olla aina niin pirun nättiä ja siloteltua. Ehkä mä haluan näyttää sen myös muille, että tältä näytän oikeasti. Tuntuu, että blogeissa harvemmin näkee meikittömiä naamoja ja silloin jos näin on, on kaikilla täydellisen tasainen iho. Omasta mielestäni ainakin olisi lohduttavaa nähdä edes joskus jotain variaatiota. Todisteita siitä, että huono iho voi olla muillakin, kuin high school leffojen onnettomilla nörteillä.

Kai mä haluan siis sanoa, että tässä mä nyt olen, tältä minä näytän. Ja toivon, että tää vois vähän edes toimia vertaistukena jollekin, joka ei oo ihan sinut ihonsa kanssa. Mulla siihen on ainakin vielä pitkä matka, mutta tää on iso askel eteenpäin.

Pyydän siis, olkaa mulle helliä. Julkaise-napin painaminen ei oo kauheen helppoa.