kuules pukki

Jos vanhemmille tytöille olisi olemassa joulun lelukuvastoja, olisi mun kuvastosta ympyröitynä seuraavat jutut:

1. Fujifilm Instax 210, jonka hankkimista oon kesästä asti suunnitellut, mutta joka on kuitenkin jäänyt ”järkevämpien” hankintojen varjoon. Onneksi joululahjatoiveiden ei tarvitse olla niin kauheen järkeviä.
2. Chick-a-Dee-palovaroitin sopis mun kotiin kuin kaneli puuroon tai olis ainakin sata kertaa nätimpi, kuin tän hetkinen viritelmä, joka roikkuu katosta kumilenksun varassa.
3. Kalenterit on ihania ja ihanista ihanin olisi Frankie Magazinen versio. En panisi pahakseni myöskään itse lehden tilausta.
4. Marimekon astiat on lemppareita ja ilahtuisin eritoten esimerkiksi Siirtolapuutarha- tai Sukat makkaralla sarjojen osista.

5. Kaikenlaiset söpöt, pienet ja eläinaiheiset korut on kovasti mun mieleen. Ted Bakerin roosakultainen Rocking Horse Ring ei olisi ainakaan liian vakava.
6. Charlotte Olympian Kitty Flatsit on vaan niin mielettömät. Ja myös sen hintaiset, että tuskin niitä tulisin ikinä itse hankkimaan. Onneksi joulupukilta voi toivoa mitä tahansa.
7. Victor&Rolfin Eau Mega on se tuoksu, jota käyn kerta toisensa jälkeen hajuvesiosastoilla nuuhkuttelemassa. Marc Jacobsin Daisya olen käyttänyt viimeiset neljä vuotta, joten olisikin ehkä aika vaihtaa tuoksua.
8. Oon sitä tyyppiä, että käytän aina yhtä laukkua kerrallaan niin kauan, kunnes se kuluu puhki tai kyllästyn totaalisesti. Tämän Asoksen yksilön kelpuuttaisin seuraavaksi intensiivikäyttöön ilomielin.

Ylläolevien toiveiden lisäksi ilahtuisin kauheesti myös vaikkapa Finnkinon leffalipuista, lahjakortista kirjakauppaan tai sekä Gossip Girlin, että 30 Rockin 5. tuontantokausista.

Eniten toivon kuitenkin sitä, että junat kulkisivat aatonaattona sutjakkaasti ja pääsisin jouluksi Jyväskylään ilman kamalaan sählinkiä. Sillä vaikka miten kiva tahansa tämmöisiä haavelistoja on väsäillä, niin parhaat laatikot jouluna ei löydy kuitenkaan kuusen alta, vaan pöydästä.

Advertisement

joulussa parasta on laatikot

Bataattilaatikko on parasta, jos minulta kysytään. Ja mitä niihin avattaviin tulee, niin esimerkiksi tämmöiset jutut olisi enemmän kun kivoja löytää kuusen alta.

päivien laskemista

Kesälomaan on 11 päivää. Se on melko vähän.

Mulle kesä tulee olemaan pelkkää loikoilua ja satunnaisia kuvauskeikkoja. Varsinaisia kesätöitä ei ole, eikä se haittaakaan. Loikoilu sopii mulle paremmin kuin hyvin.

Lista asioista, joita odotan kesässä:

– pitkiä aamiaisia
– kasvisten ja marjojen ostamista torilta, sekä aamukahveja torilla
– uimista ja pyöräilyä
– telttaretkiä ja muita seikkailuja
– kirjojen lukemista, aijon lukea kasapäin kirjoja
– itseni kanssa vietettyjä aamupäiviä, kun muut ovat töissä
– kirppisten kiertelyä
– ilman sen kummempaa syytä korkattuja kuohareita
– flowta
– uusia tuttavuuksia
– mökkiviikonloppuja
– vaniljapehmistä ja minttujäätelöä

Vaatteet oli tänään hyvin tyypilliset, mutta pitkästä aikaa tyrkkäsin pannankin päähän. Pannat on söpöjä, mutta miksi ne aina painavat jotain hermoa korvantakana joka johtaa sitten kipeään niskaan ja päänsärkyyn? Miksi, oi miksi?

alusta

En ole enää aivan varma aikajärjestyksestä, mutta uskoakseni kesän mullistava tapahtumaketju alkoi tästä veneretkestä.

Päivä oli yksi kesän parhaista. Aurinko porotti kuumana ja kaikki oli niin mainiota kun voi, aknen riehumisesta huolimatta. Päivän aikana otetut kuvat paljastivat ihastuksen, jota ei läikikäs naama saanut sammutettua.

Alisa oli edeltävänä päivänä paljastanut salaisuuden, kertoi että tykkäät minusta. En ollut uskoa. Seuraavat päivät oli esitettävä asiasta tietämätöntä, ei saanut luoda tietäväisiä katseita kun kirjoitit veneen kannella jalkaani nimesi etukirjaimen ja sydämen, täytyi näyttää yllättyneeltä kun sain spontaanisti kerätyn kukkakimpun pysähtyessämme jäätelölle Naissaareen. Kaikki nämä säännöt olivat niin hankalia noudattaa, ei saanut paljastaa, mitä Alisa oli paljastanut.

Päivää järvellä seurasivat ensitreffit hipposhallin katolla aamukolmelta, postiluukusta tiputettu maailman hienoin mixtape ja laukusta löytyneet lappuset, osuvia siteerauksia lempikirjailijani kirjasta Supernaiivi. Leivoin sinulle rockyroadia, paketoin vaaleanpunaiseen rasiaan, liimasin kissan kuvan kanteen. Sillä kissalla oli aurinkolasit ja se oli keltainen. Pian minut vietiin kirkkopuistoon limsalle, olin pukeutunut siniruusuiseen mekkoon, sen muistan. Sinä joit rio kolaa.

Ensimmäisinä päivinä en nukkunut paljoakaan, tapasimme lähes joka ilta ja pääsin nukkumaan harvoin ennen aamuviittä. Tärkeinpänä iltana en käynyt nukkumaan ollenkaan. Vietimme tunteja luontopolulla, kerroin tarinoita perheestäni, suojasit minua yöperhosilta. Lopulta mentiin luoksesi syömään, teit wokkia jossa oli kikherneitä. Makoillessamme sängyllä, sanoit että tässä on nyt kaksi kysymystä. Ensimmäinen oli, että valvotaanko koko yö ja seuraava, pitäisikö sinun suudella minua. Vastasin molempiin myöntävästi ja maha oli perhosia pullollaan. Tämä on täydellistä, ajattelin.
Yhteisestä päätöksestä päädyimme nukkumisen sijaan aamu-uinnille tuomionrantaan ja sieltä torille aamukahville. Söimme munkkeja ja mies suihkulähteen reunalla soitti harmonikkaa. Sinulla oli sokeria suupielessä.

Nyt katselen ikkunasta ulos ja näen suoraa torille. Tällä hetkellä se on likaisen lumen peitossa, kahvin sijasta siellä myydään tuohikoreja. Mutta pian tulee kesä ja silloin me olemme siellä taas, liian aikaisin aamulla, valvotun yön jälkeen, hiukset märkinä. Ja ensi kesästä tulee vielä edeltäjäänsäkin parempi, eikä pelkästään aknen parantumisen johdosta.

aina ne on mielessä

Salmiakki ja matkustaminen. Jompaa kumpaa tekee mieli lähes aina, monesti yhtä aikaa. Ensimmäinen on onneksi halvemmin ja helpommin tyydytettävä halu, siksi keittiönpöydältä lähes aina löytyykin kipollinen tätä mustaa kultaa. Jälkimmäistä pääsee maistamaan vähän harvemmin, mutta on matkustamisesta ihana myös haaveilla. Vaikka Melbourneen kaipaisin kovasti taas takaisin, on huomenna sentään vuorossa kurkkaus etelänaapuriin ja Tallinnan vaatetarjontaan. Hiiohoi!