2014

Koska oman naamansa kuvaamiseen ei luonnollisestikaan riitä pelkästään puhelin ja järkkäri, on kulunutta vuotta tullut tallennettua myös photo boothin syövereihin. Nyt uuden vuoden kunniaksi päätin sitten tehdä tämmöisen selfievideon parhaista paloista, koska yli sadan kuvan giffi tuntui aavistuksen liian kunnianhimoiselta. 2014 on ollut ihan hyvä vuosi, ainakin parempi kuin 2013. Vielä on tulevaisuudenhommat vähän hakusessa, mutta toisaalta olisi kai tylsää jos tässä vaiheessa ois ihan selvät sävelet. 2015 tuntuu hyvältä. Vitonen on mun onnennumero.

Pahoittelut ettei videossa oo mitään hupaisaa taustamusiikkia, siihen mun jaksaminen/kyvykkyys ei nyt riittänyt. Voitte kuvitella siihen jonkun hubailubiisin tai vaikka hyväräillä omaa lempparia.

Advertisement

enää ei päätä palele

Piponmetsästys on saatu päätökseen! Hip hip hurraa! Parisen kuukautta sitten kirjoittelin mun ongelmasta löytää sopivaa pipoa. Pitkään metsästyksessä oli juuri oikean sävyinen metsänvihreä pipo, kunnes tajusin, että se yhdistettynä mun punaiseen takkiin on astetta liian tonttu, jopa mun kaltaiselle joulufiilistelijälle. Vastaus mun pipohuoliini löytyi pari päivää sitten COSsilta. 92% villaa ja 8% kashmiria pitää huolen siitä, että meikäläisen korvat pysyy tästä lähtien lämpöisinä ja väri erottaa mut muista tontuista. Tää onkin mun eka pipo muutamaan vuoteen, kuinka hölmöä? Oon kai kuvitellut hupun hoitavan saman asian, mutta voi veljet oon ollut väärässä. Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Ehkä ens kesänä hankin myös pyöräilykypärän, mulla kun näyttäisi olevan tää tarpeellisten ”päänsuojainten” käyttö aika retuperällä..

P.S.
HUOM!
Netflix arvonnan voittanut nimimerkki Kristiina, tarkistathan sähköpostisi pian, niin saadaan sulle joululeffat pyörimään!

parasta

Vappu tuli vietettyä töissä, mutta onnekseni Jutta saapui torstaina Helsinkiin sulostuttamaan viikonloppuani. Ollaan tässä nyt sitten syöty ja juhlittu tyttöjen kanssa oikein olan takaa. Ihanata! Ostettiin perjantaina samanlaiset mekotkin Jutan kanssa, kun oli niin kivat. Löysin myös täydellisen sävyisen kynsilakan. Kivoja juttuja. Syötiin tuossa juuri vohveleita ja oli taas todettava, että ai vitsi mitä herkkua. Kaikki on hyviä jossain, minä vohveleiden paistossa.

juttuja

Ärsyttää, miten kaikista ketjuliikkeiden koruista lähtee aina ajan kuluessa väri ja iho tuhriutuu sinertäväksi. Niinpä tänään ostamani rannekoru päätyikin kotona lakattavaksi.

Ohut kerros päällyslakkaa ei näy minnekään, mutta pidentää korun käyttöikää. Ja nyt mä kuulostan ihan niksipirkalta. Eikä se mitään, mulla on kuulkaas vaikka minkälaisia niksejä takataskussa ja kyllä, moniin niistä liittyy sukkahousut..

Pari kirjaa syksyksi, toinen lainattu, toinen oma. Yritin jo kertaalleen noin vuosi sitten tilata Norwegian Woodia jostain nettikaupasta, mutta se ei sitten koskaan saapunut. Tänään kuitenkin päätin ostaa sen omakseni Akateemisesta, sillä Murakamiin voi onneksi aina luottaa, toisin kuin nettikauppoihin.

Tässä vielä päivänasu, hyi hitto kun oli kylmä! Viikonlopun tehtävä on löytää lämmittävä päähine. Tykkäisin turbaanista ajatuksen tasolla, mutta ne saa mut aina näyttämään ennustajalta. Plus mulla on jättipää, joka vaikeuttaa tehtävää.

jäähyväiset koululle

Siitä on nyt kolme kuukautta, kun koulut loppui. Loppui ihan tosissaan, ei pelkästään kesän ajaksi. Jotenkin mä alan vasta pikkuhiljaa sisäistää sitä, välivuotta, eikä se tunnu kauhean hyvälle. Mulla on vaan joku omituinen kaipuu kouluun, tykkään koulusta, koulu on paras. Ja koulutkin yleensä tykkää musta, oon hyvä koulussa. Samaa ei voi sanoa välivuosista.

Mulla oli kerran jo välivuosi, lopetettuani vaatetusalan kesken, kun yksikään lukio ei huolinut mua. Aluksi se oli ihan kivaa, leivoin paljon. Leivoin ja siivosin. Silloin asuin vielä äitin luona, joten päivittäinen leipominen ei ollut mikään ongelma rahanmenon kannalta. Jossain vaiheessa seinä tuli kuitenkin vastaan, kukaan ei jaksa syödä kokonaista piirakkaa viikon jokaisena päivänä ja koska muffinssitkin tulivat kaikilla joo korvista, täytyi äidin vähän toppuutella. Niin loppui leipominen ja siivoaminen yksissään ei riittänyt täyttämään mun päiviä ja pitämään päätä kasassa. Olin täysin varma, etten ikinä pääse mihinkään opiskelemaan eikä musta koskaan tule yhtään mitään, joten keskityin makaamaan vessan lattialla. Kyllä, mulla on taipumusta dramatiikkaan.

En oikeastaan tiedä miksi kirjoitan tästä, ehkä vakuuttaakseni itselleni, että asiat järjestyvät vaikka tuntuisikin kurjalta. Koska pääsinhän mä viimeksikin kouluun, jossa oli pääsykokeet, niin miksen vielä joskus jatkossakin. Olkoon tämä siis enemmänkin näkemisiin, kuin hyvästit koululle. Mutta sitä ennen olisi tarkoitus löytää töitä ja mieluiten pian. Voisin mä vähän leipoakin, mutta tällä kertaa enemmänkin siksi, että saan suun makiaksi, kuin tekemisen puutteesta.

ps. Lady Gaga käveli tänään mua ja Alisaa vastaan keskustassa. Oltiin ihan äimänkäkenä, enkä tajunnut kaivaa puhelinta esille, mutta siinä se köpötteli parin metrin päästä meistä McQueenin popoissa, ilman housuja ja koira sylissä, Terry Richardsonin filmatessa. Erijännää!