Siitä on nyt kolme kuukautta, kun koulut loppui. Loppui ihan tosissaan, ei pelkästään kesän ajaksi. Jotenkin mä alan vasta pikkuhiljaa sisäistää sitä, välivuotta, eikä se tunnu kauhean hyvälle. Mulla on vaan joku omituinen kaipuu kouluun, tykkään koulusta, koulu on paras. Ja koulutkin yleensä tykkää musta, oon hyvä koulussa. Samaa ei voi sanoa välivuosista.
Mulla oli kerran jo välivuosi, lopetettuani vaatetusalan kesken, kun yksikään lukio ei huolinut mua. Aluksi se oli ihan kivaa, leivoin paljon. Leivoin ja siivosin. Silloin asuin vielä äitin luona, joten päivittäinen leipominen ei ollut mikään ongelma rahanmenon kannalta. Jossain vaiheessa seinä tuli kuitenkin vastaan, kukaan ei jaksa syödä kokonaista piirakkaa viikon jokaisena päivänä ja koska muffinssitkin tulivat kaikilla joo korvista, täytyi äidin vähän toppuutella. Niin loppui leipominen ja siivoaminen yksissään ei riittänyt täyttämään mun päiviä ja pitämään päätä kasassa. Olin täysin varma, etten ikinä pääse mihinkään opiskelemaan eikä musta koskaan tule yhtään mitään, joten keskityin makaamaan vessan lattialla. Kyllä, mulla on taipumusta dramatiikkaan.
En oikeastaan tiedä miksi kirjoitan tästä, ehkä vakuuttaakseni itselleni, että asiat järjestyvät vaikka tuntuisikin kurjalta. Koska pääsinhän mä viimeksikin kouluun, jossa oli pääsykokeet, niin miksen vielä joskus jatkossakin. Olkoon tämä siis enemmänkin näkemisiin, kuin hyvästit koululle. Mutta sitä ennen olisi tarkoitus löytää töitä ja mieluiten pian. Voisin mä vähän leipoakin, mutta tällä kertaa enemmänkin siksi, että saan suun makiaksi, kuin tekemisen puutteesta.
ps. Lady Gaga käveli tänään mua ja Alisaa vastaan keskustassa. Oltiin ihan äimänkäkenä, enkä tajunnut kaivaa puhelinta esille, mutta siinä se köpötteli parin metrin päästä meistä McQueenin popoissa, ilman housuja ja koira sylissä, Terry Richardsonin filmatessa. Erijännää!
