uudenvuodenaatto – tinaa ja jekkupommeja

Kuten sanottu, reissasin sunnuntaina pariksi päiväksi takaisin Jyväskylään ihan vaan, että saisin juhlistaa uutta vuotta parhaiden tyyppien kanssa. Ilta aloitettiin etkoilemalla Jutan luona, missä pöydät notkui herkkuja, naiset oli kauniita ja viini totisesti virtasi.

Reino oli hyvin pätevä bilekissa. Vähän niin kuin tuo Juttakin.

Polaroidkamera pääsi hommiin.

Aikaisempina vuosina ollaan ihan kokonaan unohdettu valaa tinoja, nyt korjattiin vääryys.

Mun tina tosin oli epämääräinen möntti.

Alisa oli sen verran sivistynyt, että pelasi juomapeliäkin punkulla.

Illan emäntä oli tehnyt ihan sikahyviä lihapullia ja tzatzikidippiä ihan alusta asti.

Illan emäntä juotti kaikille myös jekkupommeja.

Ihan mainiot etkot siis kaiken kaikkiaan!

Tämän näköisenä meikäläinen oli liikenteessä.

Jutalta siirryttiin torille katsomaan ilotulitusta ja ottamaan 2013 avosylin vastaan.

Sädetikut paloi ja mieli oli toiveikas.

Sitten siinä välissä oli monta tuntia raivoisaa bailaamista ja uudenvuodentoivotuksia ja halailuja, kunnes siirryttiin porukalla grillin kautta Jutan sohvalle uinumaan. Mä söin kaksi fetaburgeria ja aamulla mietin kun kengät ei meinannu mahtua turvonneisiin jalkoihin.

Ihanat tytöt, olkoon tämä vuosi meille hellä!

asukuvia ysäriltä

Jyväskylässä pyörähtäessäni riemastutin itseäni selaamalla vanhoja valokuvia. Syystä tai toisesta löysin lapsuusajalta kasapäin asukuvia ja teidän iloksenne skannasin kuvista parhaat myös tänne blogin puolelle:

Noniin, ensimmäinen asu näyttääkin siltä, että voisin käyttää sitä ihan hyvin tänäkin päivänä. Kukkamekot, valkkoiset sukkahousut ja nahkakengät eivät katoa mihinkään.

Ai että, muistan tän ihanan vaaleansinisen prinsessamekon! Sukat makkaralla ja isot kaulukset, tääkin kuulostaa hälyttävästi nykypäivältä.

Vihreä farkkumekko oli jossain vaiheessa mun ehdoton suosikki, yhtenä vappuna mulla oli toi mun polkkatukkakin samaa sävyä, sääli ettei siitä oo kuvaa. Muistan kun putkisillalla hengailleet teinit huusivat mulle, että ”hei tyttö, sulla on tosi magee tukka!”.

Hahaha tää koditon ennustaja-look tais onneks olla pelkkä ohimenevä kokeilu.

Poseeraus sujui multa kuusitoista vuotta sitten paremmi kuin tänä päivänä.

Ei vain double, vaan triple denim.

Niin mitä mä sanoin siitä poseeraamisesta? Mimmiä ei paljoo kiinnostanut, vaikka naama ois auki. Arskat päähän ja säärtä esiin, huhhu.

Mikä on teidän lemppariasu?

2001, Brasilia

Yksitoista vuotta sitten, yksitoistavuotias Janita ja sen äiti. Palataan huomenna kunnollisen sisällön kera.

kukkeliskuu

Multa pyydettiin meikkipostausta, mutta koska en ole kovin häävi meikkailija, niin tyydyn ihan vaan esittelemään mun jokapäiväisen ehostukseen tarvittavat purnukat. Näiden lisäksi sitten vaan joko huulipunaa tai eyelineria fiiliksen mukaan, mutta perus pohja on sama: lorealin primeri, max factorin pan stick, topshopin poskipuikko ja isadoran wigwham ripsari. Pan stick on tarpeeksi peittävä, mutta liian tumma mun albiinonaamalle (kuten kaikki markettimeikkivoiteet) joten ajattelin seuraavaksi testata bodyshopin kosteuttavaa meikkivoidetta. Oon kuullut, että siinä vaalein sävy olisi tosiaan vaalea, onko kellään kokemuksia? Tää mun ripsari on muuten parhaimmillaan oikeastaan sillon, kun se vetelee viimeisiään ja on vähän kuivahtanut :D Uutena se on ihan liian märkää ja sotken aina koko naaman.

Vietettiin Alisan kanssa tänään leffailtaa, vähän Goslingia keskiviikkoon. Selattiin myös vanhoja kuvia ala-asteelta, hahha :—D toi kyseinen kuva oli meidän Tämä Toimii! -kilpailun finaalimatkalta, me tehtiin tosi hieno kettulelu, joka ajoi polkumopoa. Ei voitettu kuitenkaan pyöriä, ja jaksan katkerana ihmetellä sitä tähän päivään saakka. Meidän ketulla oli sentään farkkuiset vaihtovaatteetkin.

tyyppejä kesältä

Filmikuvaus käy kalliiksi. Siksi mulla tuntuukin kestävän puoli vuotta yhden rullan kanssa, säästelen. Kesällä aloitin 36 kuvan mustavalkofilmin, tänään kävin hakemassa kehitetyt kuvat. Tässä niistä osa. Tyyppejä, hyviä vieläpä.

kuume nousee

Kipeenä on kurjaa.
Ihan erikoisen kurjaa on olla kipeenä 30 asteen helteillä.
Äärimmäisen kurjaksi touhu muttuu siinä vaiheessa, kun joutuu 30 asteen helteillä sairastamaan asunnossa johon paistaa aurinko koko päivän. Ilman tuuletinta.

Viime päivät oon siis viettänyt vähemmän iloisesti sängynpohjalla, jonkinlaisessa flunssassa. Hyvin tyypillistä, koko talven selvisin ilman pienintäkään nuhaa, mutta auta armias heti kun hellettä pukkaa niin kroppa päättää nostaa kuumeen. Aika tympeetä hommaa sanon minä.

Tässä kuva herkkusalaatista, jotai söin Alisan kanssa ennen sairastumista.

Tänä aamuna heräsin onneksi parantuneena, en luultavasti olisi kestänyt enää yhtään päivää sängyssä katsomassa uusintoja hää- ja ruokaohjelmista. Niitä näytetään ihan hirveesti.

Pääsin myös hakemaan Zenitillä kuvatut kuvat, testifilmin kuvat. En nimittäin ollut ihan varma pelittääkö kamera. Toinen jännäämisen paikka oli, että miten oon osannut arvioida valotusajat kun valotusmittari on rikki. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

b&w

Perjantaina haetuista negatiiveista paljastui kuin paljastuikin onnistuneita kuvia. Yläpuolella niistä muutamia skannattuina. Oma lempparini on tuo kaikista ylin kuva Naalista.

Kuvasin siis 120mm mustavalkofilmille altissalla, jonka mun mummo on aikoinaan saanut rippilahjaksi. Ihan mielenkiinnosta testasin, kuinka 50-luvun laatikkokamera pelittää komeron perällä vietettyjen vuosien jälkeen ja kyllähän sillä vielä kuvia ottaa. Mummokin on ihan mielissään kun kamera pääsi pitkästä aikaa käyttöön. Kaapissa mulla odottaisi vielä toinenkin mustavalkofilmi kuvaamista. Täytyy ottaa siihen ainakin yksi ruutu mummosta.