sparkle motion

Tämän maanantain asu oli melkoisen pelkistettyä koulutyttöilyä. Mulle tuli vähän mieleen Noitapiiri, joka oli mun ja Alisan lempileffa joskus ala-asteella, hah. Samoihin aikoihin käytettiin mustaa huulipunaa koulussa ja jouduttiin puhutteluun. Tosin mä jouduin ala-asteella puhutteluun myös kasvissyönnistä, joten ei kai mikään ihme.

Kynsissä mulla on hopeista glitteriä, varmaan ensimmäistä kertaa ikinä. En varmaan yli kymmeneen vuoteen käyttänyt hopeaa edes korujen muodossa, mutta näistä tuli jotenkin ihanan raikkaat vibat. Näyttää vähän siltä, kuin olisi päällystänyt sormenpäät foliolla, semmmosta sopivaa ufoilua ilmassa.

Kellojen siirtäminen on kyllä taas siisteintä ikinä, voi tätä valon määrää! Tuntuu, että vuorokaudessa olisi yhtäkkiä enemmän tunteja. Ei sillä, että olisin saanut kouluhommia yhtään sen enempää tehtyä kuin normaalistikaan, hupsis. Jospa huomenna.

Advertisement

that gum you like is going to come back in style

Perjantai lähti käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla – vielä yksi synttärilahja tipahti postiluukusta! Maailman siistein Twin Peaks-paitahan se siellä! Tän tuun luultavimmin kuluttamaan puhki ennemmin tai myöhemmin, ihan ykkönen!

Ihanaa perjantaita kaikille! Meikä lähtee nyt tonne ulos pyörähtää kun on niin mieletön keli. Jihhuu!

a few shades of grey

Ulkona vallitseva harmaus ilmeisesti peilautui meikäläisen asuun tänään. Potuttaa, miksei kevät voinutkaan tulla jo oikeesti? Kyllähän tää villapoolokin ihan lämpimänä piti, mutta kyllä se aurinko veis voiton, joka kerta.

Viestinnän tunnilla pistettiin katsomaan omaa esiintymistä nauhalta, on se vaan aina yhtä kiusaannuttavaa nähdä itsensä ulkopuolisen silmin. Miksi mä puhun vaan toisella puolella mun suusta? Kuulostanko oikeesti tolta? Miksi mun silmät räpsyy eri tahtiin? Noh, ihan hyvinhän se tais kuitenkin mennä, sitä vaan on liian itsekriittinen ja takertuu tosi epäolennaisiin seikkoihin.

Seuraavat päivät onkin sitten pelkkää tentteihin lukemista, enkä malta oottaa että ne olis jo ohi, perjantaina mua nimittäin kutsuisi taas vaihteeksi Jyväskylä. Tule jo viikonloppu! Ja aurinko ja kevät ja kaikki!

jumissa

Meikäläinen on kyllä kovan luokan jumittaja, mitä tulee kenkiin, laukkuihin tai takkeihin. Mun on lähes mahdotonta ymmärtää miten kukaan osaa vaihtaa esim. laukkua päivittäin asun mukaan? Kuulostaa ihan liian vaivanloiselta. Itelläni on käytössä semmoinen metodi, että kulutan aina yhden laukun kerrallaan puhki. Sama koskee kenkiä ja takkia, ainakin kylminä kuukausina. Nyt oonkin sitten jumiutunut tähän hattaraunelmaan, eikä haittaa kyllä pätkääkään! Ja ilokseni se passaa paremmin kuin hyvin mut harmaan kollarin kanssa, melkonen jumitusvaate kyllä sekin.

Viime viikolla manailemani kurkkukipu väistyi kuin väistyikin viikonlopuksi, mutta onnistuin sitten kuitenkin krebaamaan itseni kipeäksi uudelleen ja sunnuntai-iltana olo olikin melko räkäinen. Tässä on nyt sit niiskuteltu koko viikko ja oon manaillu, kun ei viitti hirveesti flunssasena tuolla ulkona heilua, vaikka nätti ilma onkin helliny. Onneks aurinko näyttää kivalta sisältäkin kateltuna.

Nyt mun pitäisi kyllä oikeasti olla tekemässä kouluhommia, mutta oon vaan maailman pahin vitkuttelija. Aiemmin päivällä vaihdoin täällä jo järjestystäkin, kun ei oikein tehtävät inspannu. En oo ihan varma ees tykkäänkö, mut ainakin tuntuu avarammalta, on tilaa vaikka tanssia. Noniin, nyt niskasta kiinni laiskiainen, ettei mee koko yötä!

kukkahousutäti

Lienee turvallista sanoa, että meikäläinen vähän sekosi eilen Monkilla. Syytän ilmassa leijuvaa kevääntuntua ja vähän ehkä myös Alisaa, tuota ikuista yolon tuojaa, siitä, että mun oli yhtäkkiä aivan pakko saada kaikki kukkaprintit omaan vaatekaappiin.

Tätä ihanaa kollaria olinkin jo pariin kertaa käynyt hipelöimässä, mutta asia ratkesi kun päästiin viimein sovituskoppiin saakka. Meikä oli ihan myyty!

Ihania kukkia ja passaa mun vaatekaappiinkin kuin nakutettu. Mutta sitten tapahtui vielä jotain ihan merkillistä.

Bongasin nimittäin yhdessä rekissä jotain ihan mielettömän herkullisen sävyistä.

Lähemmin tarkasteltuina ne osoittautuivat housuiksi. Eka olin, että apua. Sitten olin, että toisaalta noi on niin hirveet, että ne on oikeestaan hirveen hienot. Sitten sovitin niitä ihan vaan vähän kieli poskessa ja ai että. Kotiahan ne lähti sit nekin. Kreisipöksyt. Pinkkejä kukkia. Housuissa. Milloin mä oon edes viimeksi käyttänyt housuja? No, ehkä nyt onkin sitten korkea aika. Jossei nämä tuo kevättä ja kesää, niin ei sitten kyllä mikään.

Mun mielestä nää on ihanan raikkaat ja semmoset, et tekis mieli syödä sorbettia nämä jalassa ja tiedän kans miten mun äiti reagoi kreisipöksyihin, mut mitä te sanotte? Supermageet vai hyi yrjö?