Janita 2.0

Hei vaan vanha kuoma, pitkästä aikaa.

Ja kukas se tämmöinen tummatukkainen neitokainen on, joka luulee noin vain voivansa palata asiaan monien kuukausien hiljaiselon jälkeen, kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan? No minähän se kuulkaa vaan. Ajattelin nyt aloittaa vaikkapa kertomalla, että kyllästyin viimein siihen epämääräisen väriseen hiuksistooni ja kävin kampaajalla, ensi kertaa seitsemään vuoteen. Mutta senhän te toki jo näistä kuvista varmaan osasittekin päätellä. Tuli siis syksy ja paluu tummempiin hiuksiin, enkä ole hetkeäkään kyllä katunut.

Kesä kului pitkälti töissä ja jokaisen mahdollisuuden tullen auringosta nauttien, ensi kertaa sitten aussivuosien sain itselleni rusketuksenkin. Nyt se on tosin hiipumaan päin ja kesän ajaksi unohtamani blogit alkavat taas varovaisesti kiinnostaa. Kaikki kuvat kesältä ovat joko puhelimen muistissa tai filmillä, järkkäriä en jaksanut kantaa mukanani lainkaan. Se oli oikeastaan aika vapauttavaa. Nyt on kuitenkin alkanut taas tuntua siltä, että jakaisin mielelläni elämääni muuallakin kuin instagrammissa, joten täällä ollaan, jos mut vielä huolitte.

Yksi vinkki mulla on antaa; Pirkan hattaran makuiset viinirypäleet. Aivan sairaan hyviä ja todella maistuvat ensipuraisulla ihan hattaralle.

Ei mulla muuta tällä erää, mutta entäs te? Mitä kuuluu? Mikä oli kesän paras juttu?

p.s. Näyttääkö nää kuvat kauheen vihreiltä teidän näytöillä?

Mainokset

the bigger the better

Koolla on väliä, ainakin mitä tulee hiuksiin. Etenkin viime aikoina oon huomannut kuolaavani toinen toistaan kiharampien kuontaloiden perään ja tympääntyneenä tuijotellut peilistä omaa, ennen edes vähän laineikasta, mutta nykyisin lähes täysin suoraksi kuivuvaan tukkaani. Oli aika ottaa järeämmät aseet käyttöön.

Foliokiharat nimittäin! Ja vappu sattui kohdalle kuin tilauksesta, jos lopputulos olisi ihan pelle, menisi kaikki juhlapyhän piikkiin. Läpällä ja kännissä, kuten Alisa sanoisi. Viimeksi oon tehnyt itselleni foliokiharat joskus yläasteella paljon lyhyempään tukkaan ja siitä tuli muistaakseni aika kamala kypärä, joten vähän pisti jännittämään, kun illalla kävin nukkumaan foliopatukat päässä, tietäen ettei aamulla olisi aikaa käydä hätäsuihkussa ennen koulua.

Mutta ta-daa! Mikä ihana kiharapilvi mua aamulla odottikaan, kun kiireellä räpläsin tukkaa auki! Jos multa kysytään, niin ihan super!
Koulussa kukaan ei meinannut tunnistaa ensimmäisellä vilkaisulla, hahaa. Hyvä valeasu siis myös!!

Ostin koulusta päästyäni kesän ekat mansikat. Kirpeitä, mutta just sopivasti. Kotimaisissa mansikoissa ällöttää semmoset lässääntyneet löllykät mitä löytyy aina rasian pohjalta.

Sori kauhee kuvaryöppy, mutta oon liian haltioissani tästä hattarapäästä!

Ootteko te kiharapehkojen ystäviä? Jees? Nou?

sydämiä

Ihanaa ystävänpäivää, kaikki te loistavat tyypit! Meikä täältä morottelee Jyväskylästä äitin sohvalta, takkatuli lämmittää ja suklaa maistuu hyvälle.

Tänään tulee muuten tasan kolme vuotta siitä, kun alotin tän blogin kirjoittamisen osana silloista kouluprojektia. Koulusta valmistuin jo aikoja sitten, mutta blogi on yhä voimissaan. Kiitos siitä kuuluu isolta osalta teille, piristätte mua kommenteillanne ihan super paljon! Oon äärimmäisen iloinen siitä, miten ihanaa porukkaa te kaikki lukijat tunnutte olevan. Siis suuri KIITOS ja olkoon perjantainne vähintäänkin maaginen!

kaapuilua, hörhöilyä

Varoituksen sana jo näin heti alkuun, luvassa melkoinen sillisalaattipostaus!

Aloitetaans vaikka tämän maanantain asulla. Aamulla väsytti aika vietävästi ja päätin, että tänään en aio pukeutua mihinkään tippaakaan kiristävään, joten melkoisella kaapulinjalla mentiin.

Tää kuva on joltain päivältä viime viikolla, kun oli ihan mieletön usva. Oiskohan se ollut perjantai?

Päätin muuten ihan mielenkiinnosta testata, mitä tukka tykkäisi shamppoiden ja hoitsikoiden pois jättämisestä. Eilen pesinkin tukan ensikertaa leivinjauhe-vesi-seoksella ja omenaviinietikalla. Puhtaaksi lähti ja mukavan kuohkea fiilis. Raportoin lisää noin kuukauden päästä!

Nyt pitäis vissiin alkaa heittämään takkia niskaan ja lähteä kohti tennaria, tänään on meikäläisellä nääs leffatreffit itteni kanssa pitkästä aikaa.

Ja tähän on hyvä lopettaa, minä lainvalvojana! Ne oli fuksiaiset ne, ei enempää kuvia sieltä onneksi, hehh.

draw me like one of your french girls

Mekko, jonka tilasin jouluaattoa varten, mutta jonka sain haettua postista vasta eilen. Tämä päällä ei kyllä kauheasti syödä tai juoda mitään, ainakaan jos sattuu olemaan samanlainen sottapytty kuin meikäläinen. Jonkun pitäisi lanseerata tyylikkäät ruokalaput aikuisille. Tukka on kiharalla eilisen jäljiltä, kun testailin yhtä yllättävää joululahjaani. Hiusystävällinen kiharrinsauva, voiko tää olla mahdollinen yhtälö? Palataan asiaan kun oon tehnyt vähän laajempaa tutkimusta vekottimen parissa.

vuoden etsityin ja otsiksen paluu

Kuvissa näkyy pari tämänhetkistä lempparijuttua. Harmaata peruskollaria oon etsinyt epätoivoisesti vuoden alusta asti. Homma osoittautui hankalammaksi kuin aluksi oletin, kaikissa potentiaalisissa yksilöissä tuntui olevan joko liian löysä malli tai vaihtoehtoisesti jokin ei kaivattu ”juju”. Etsintä päättyi muutamia viikkoja sitten JC:hen, kun eteen sattui tähän mennessä parhain löytämäni yksilö. Ihan täydellisen tästä tekisi lyhyempi helma, mutta paljon käyttöä on paita tämmöisenäkin osakseen saanut.

Lempparijuttu numero kaksi onkin sitten hiukset. Niin ihana kuin ajatus vyötärömittaisista merenneidon kutreista olikin, totuus oli kuitenkin se, että pidempinä hiukset roikkuivat aina loppupäivästä pitkin päätä ja kärsineet latvat takkuuntuivat samantien ulos astuessa. Pyörähtäessäni alkuviikosta Jyväskylässä pyysin äitiä pätkäisemään takkulatvat pois ja samalla paluun teki vanha ystäväni otsis. Enkä kadu tippaakaan, tunnen oloni enemmän omaksi itsekseni kuin aikoihin.

On ilmeisesti syksy.

kuvia ikkunoista ja kissoista

Ulkona on harmaata, hiukset näyttää harmailta, mielikin on vähän harmaa. Kissojakin kiinnostaa lähinnä vain nukkuminen. Harjoittelen lettikampauksia kesää varten ja levitän jalkkoihini epätoivoisesti itseruskettavaa, etten näyttäisi niin kovasti pakastekalkkunalta kevään viimein saapuessa. Loppuviikko näyttää onneksi jo valoisammalta, valuisivatpa nämä päivät edes pikkuisen nopeammin. Perjantaina poiketaan Alisan kanssa Tallinnassa, se on kai kivaa, mutta en osaa odottaa sitä. Ehkä jännitän enemmän Metropolian ennakkotehtäviä. Viikonloppuna myös äiti ja kummitäti tulevat kylään. Äidillä on sunnuntaina synttärit, enkä tiedä vielä mitä antaisin lahjaksi. Leipoisin kakun, mutta uuni on surkea. Samasta syystä myös laskiaispullat jäivät leipomatta, mutta onneksi Fazerilla kuitenkin osataan tehdä oikein kelvollisia. Jos multa kysytään, pullien välistä saisi kyllä ympäri vuoden löytyä hilloa ja kermavaahtoa. Niiden kanssa suunnilleen kaikki on parempaa.